En ole hienoston antenni,
en pankkiiri, en mannekiini
Sillä vain sydämen haltia
voi kantaa kirkasta soihtua,
ja kunnioittaa viattomuutta;
sydämen haltian totuutta.

En ole kaunein paikalla,
en kilpaile johtajan virasta,
Sillä vain sydämen haltia
voi kantaa kirkasta soihtua,
ja kunnioittaa viattomuutta;
sydämen haltian totuutta.

Kiiltävän kilven takana
voi yrittää olla piilossa,
mutta rakkaus on ainoa asia,
joka lopulta suojaa iskuilta.
Rakkaus on ainoa asia,
joka lopulta suojaa iskuilta.

En viihtyisi vallan kahvassa,
en soita poliittista torvea
Sillä vain sydämen haltia
voi kantaa kirkasta soihtua,
ja kunnioittaa viattomuutta,
sydämen haltian totuutta.

Olen ääni soittorasiassa,
siemen puhtaassa mullassa,
lempeä tuuli illalla,
valourkujen sävel aamulla
Sillä vain sydämen haltia,
voi kantaa kirkasta soihtua;
ja kumartaa aitoja sieluja;
sydämen haltian totuutta.

Kiiltävän kilven takana,
voi yrittää olla piilossa
mutta rakkaus on ainoa asia,
joka lopulta suojaa iskuilta.
Rakkaus on ainoa asia,
joka lopulta suojaa iskuilta
jne.

Faaraoiden salaisuus
Säv. & san. Heinäsirkka - M. Tabell

Minä tahdon siirtää vuoria,
sinä tyydyt yhteen kiveen.
Kun sinä koet pienen kipinän,
olen valmis astumaan jo tuleen.

Sinä katselet nurkan takana,
minä seison jo näyttämöllä.
Puhut kaikesta rauhallisesti,
minä meluan lähistöllä.

Niin elämän kapellimestari
tahtipuikkoaan heilauttaa,
Kun tänään tunteen kaistalla,
sinut tahdon ohittaa.
Harso Venuksen hartioilla,
meren kuohuja lanteilla.
Tämä spiraali läpi sydämen,
huokausteni sillalla

Niin huutokaupataan rakkaus,
ja kaiken jumaluus,
jää lopulta faaraoiden salaisuus,
ja hiljaisuus

Olen tehty hennosta savesta,
tai veistetty vahvasta luusta.
Sinä pakenet vivahteita,
etsit turvaa jo uudesta kuusta.

Etkä tarpeeksi ollut koskaan,
olin liikaa jo riiittävästi
Etkä vastannut syvyyden huutoon,
pintaa ihailit kiitettävästi.

Niin elämän kapellimestari
tahtipuikkoaan heilauttaa,
kun tänään tunteen kaistalla,
sinut tahdon ohittaa.
Harso Venuksen hartioilla,
meren kuohuja lanteilla
tämä spiraali läpi sydämen,
huokausteni sillalla.

Niin huutokaupataan rakkaus,
ja kaiken jumaluus.
Jää lopulta faaraoiden salaisuus,
ja hiljaisuus.

Miksi kaiken on oltava naivia,
kädenlämpöistä, helppo niellä?
Keskinkertaisuus raivaa pois risut,
älä seiso siis edessä, tiellä.
jne.

Helmenkalastaja
Säv. & san. Heinäsirkka
Sov. Ilkka Kaikkonen - Heinäsirkka

Sanoit, että olet etsinyt
Sanoit, että olet löytänyt
vain lasihelmiä, lasihelmiä
Luulet, että olen jotain muuta.

Lemmen kuutamosilloilta
rakkauden kukkakaupasta
sain vain tekoruusuja, tekoruusuja
Luulet, että olen jotain muuta

Tahdot erottaa aidon ja sekundan
no, kyllä aika paljastaa asian
Ja tämä tyttö odottaa
syliin yhtä helmenkalastajaa

Luulit enkeliksi noitaa,
ja kullaksi hopeaa
Miksi luulet, että kannan
onnennumeroa?
Olet pidellyt rakkauden lankoja,
mutta tavannut vääriä naisia,
ja nyt luulet, että kohta on kaikki selvää

Tahdot erottaa aidon ja sekundan
No, kyllä aika paljastaa asian
Ja tämä tyttö odottaa
syliin yhtä helmenkalastajaa...
jne.

Nykyhetken nainen
Säv. & san. Heinäsirkka
Sov. D. Lindholm - K. Lehtinen

Missä, missä on naisen paikka
no, siellä missä on kehto ja hella
kaupungit on täynnä perheitä,
kaupungit on täynnä kultasepänliikkeitä.

Tiedän, tiedän moni tyttö haluaa
luottokortin ja romantiikkaa
tuulahduksia vapauden
säestyksellä kihlasormuksen

Sillä nykyhetken nainen
on moderni ja vanhanaikainen
Sillä nykyhetken nainen
on moderni ja vanhanaikainen.

Kuule, kuule kuinka vapaudesta
kahleisiin, me hullut naiset, aina kaivataan
Ja leveämmät valtaväylät kapeisiin
me vastaan väittämättä vaihdetaan

Vaimo, äiti, nainen sensuelli
päiväperhonen tai harmaahiiri
kenen vuoksi me rooleja me
uusitaan

Sillä nykyhetken nainen
on moderni ja vanhanaikainen
sillä nykyhetken nainen
on moderni ja vanhanaikainen

Lennä, lennä tyttö uneksimaan
uudesta arvomaailmasta,
hylkäämättä täysin vanhaakaan

Sillä nykyhetken nainen
on moderni ja vanhanaikainen
jne.

Yö, tähdet ja viiniä
Säv. & san. Heinäsirkka
Sov. Olli Haavisto - Heinäsirkka

Olin ennen kuin hyljätty soitin,
joka uskoi vielä soittajiin
Joskus enemmän, joskus vähemmän
kunnes katsoin rakkauden peiliin

Kävelin sitten monta kertaa
pitkin sydämeni siltaa
Jotain kurkoitin, Sua kaipasin
Näin unessa lempemme enkelin

Muille olin kai väärää juomaa
Sinä tahdoit minut tilata
drinkin sadasti joudut vielä maksamaan,
mutta juot sen kautta Pohjanmaan

Nyt on yö, tähdet ja viiniä,
pullon viiniä kanssas juon.
Ja toistemme rakkauden katoksen alle,
suojaan kyyneleitä juoksemme.

Ihmiset saavat täällä viitan,
joskus kohtalonsa värisen.
Joskus tumman, joskus valkoisen
tänä yönä viittani on kultainen.
Jaksoit kaivaa haudatun aarteen,
vielä ruusut sait sä kukkimaan
Sua katson, kun sua suutelen,
kun sun sylistäsi heräilen...

Muille olin kai väärää juomaa,
Sinä tahdoit minut tilata,
drinkin sadasti joudut vielä maksamaan,
mutta juot sen kautta Pohjanmaan.

Nyt on yö, tähdet ja viiniä
pullon viiniä kanssas juon,
ja toistemme rakkauden katoksen alle
suojaan kyyneleitä juoksemme.