Anne Taskinen, eli Heinäsirkka syntyi musiikki veressään 50-luvun lopulla Helsingissä. Hän lauloi julkisesti jo 3- vuotiaana Pakilan leikkikoulussa karjalaisen kehtolaulun "Ljuuli, Ljuuli ", ja Yleisradio oli jo tuolloin paikalla... lauluesitys radioitiin. Musikaalisen pikkutytön laulunlahjat herättivät huomiota jo aikaisin, ja Heinis kutsuttiin esiintymään mm. koulun juhliin, ja monenlaisiin kissanristiäisiin. Vaikka Heiniksellä huomattiin olevan myös kirjallisisia taipumuksia, monet hänen opettajistaankin ennustivat, että Annesta/ Heiniksestä tulee muusikko.

Heinis aloitti varsinaisen musiikin opiskelun 60-luvun puolivälissä, hän soitti pianoa, viulua ja treenasi klassista yksinlaulua vuoteen 1977 Käpylän Musiikkiopistossa, sekä yksityisesti mm. Mirjam Saarisen, Heino Ainsaarin ja Ture Aran johdolla. Hän lauloi pikkutyttönä myös Pakilan kirkkokuorossa, nyk. kansainvälisesti tunnetun diplomi-urkuri Kari Jussilan johdolla. Lempinimi Heinäsirkka tuli haukkuma- nimenä 1970-luvun alussa Maunulan yhteiskoulun luokan pojilta, jotka huutelivat soittotunnille kiirehtivän, viulukoteloaan kantavan Heiniksen perään; " Taas se heinäsirkka menee vinguttamaan viulua !" Vuosia myöhemmin pitkässä mustassa nahkarotsissa viihtyvälle, kapinalliselle rokkarille ei kelvannut pliisu taiteilijanimi, vaan hän tuumasi, että "Heinäsirkka"- nimi on varmaan tarpeeksi "cool ", jos maailman suosituimman bändin ( The Beatles) nimi tarkoittaa suomeksi " Koppakuoriaiset ".

1976 Heinis törmäsi kaverinsa Lepakon kanssa Saarijärven juhannusjuhlilla bändiin Sleepy Sleepers, ja monien vaiheiden jälkeen, siitä kasvoi useita projekteja poikinut ystävyys & yhteistyö. Heinäsirkka on ollut bändissä kolmeen otteeseen; vuonna 1977- 79, 1986 - 88 Leningrad Cowboysien alkuvuodet, ja Nummirock / Sleeppareiden comeback-keikka 1998. Sleepyjen alkurytinöiden aikoihin Heinistä alkoi kypsyttää myös päivälukion hidas tahti; hän hakeutui päiväduuniin kahvilanpitäjäksi ruotsalaiselle kauppakorkeakoululle ( Hanken ), ja sittemmin Hgin Lastensuojeluviraston apulaiskanslistiksi, viikon- loppuisin hän teki mm. Sleepparikeikkaa. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Simonkylän lukion iltalinjalta 1979. Sleeppareiden muotoutuessa pikku hiljaa Leningrad Cowboysiksi, bändin kuvioihin ilmestyi vähän ennen 80 - luvun puolta väliä myös elokuvallisia piirteitä, kun ohjaaja, ( nyk. akateemikko) Aki Kaurismäki kiinnostui bändistä, ja teki ensin muutamia lyhytelokuvia ( Rocky VI, L.A. Woman, Thru the Wire), ja sitten jatkoi pitkillä leffoilla ( Leningrad Cowboys goes to America jne. ) Heinäsirkka oli mukana Aki Kaurismäen 80-luvulla ohjaamissa lyhytelokuvissa, kuin myös elokuvassa Calamari Union 1985. 1990 - luvun alkupuolella hän näytteli leffan kahdesta naisroolista toisen, Aki Kaurismäen ranskalaisen kaverin, ohjaaja Chilles Charmantin camp-leffassa Iron Horsemen, joka päätyi myös DVD:nä kansainväliseen levitykseen. Sleepy Sleepersin vaiheista kiinnostuneiden kannattaa lukea mm. kirja " Sleepy Sleepers - pitkä ja kivinen tie" , jossa on myös Heiniksen haastattelua. ( Johnny Kniga ) .

Alunperin soololaulajaksi / muusikoksi tähdännyt Heinäsirkka jättäytyi Sleeppareista soolouralle ylioppilasvuonna 1979, ja julkaisi ensimmäisen soolosinkun " Jimmy Jimmy Jim"/ Et pysty mua sä jättämään" ( Emi ) saman vuoden helmikuussa. Pikkukiekolta löytyi Eddie Cochranin ja Little Richardin biisit, jotka Heinis oli kääntänyt suomeksi. Heinäsirkka profiloitui levyn myötä näkyvästi ja pysyvästi rockmimmiksi. Muskan viettäessä urallaan paljolti hiljaiseloa, ja Maaritin keskittyessä taas enemmän popjazz-linjaansa, naispuoliset rockhahmot olivatkin 1970-80 -lukujen vaihteessa harvinaista herkkua. Heinis esiintyi 80-luvulla monenlaisen bändien kanssa, joista mainittakoon mm. Jaguars, joka kasattiin kouvolalaisista soittajista ( mukana oli mm. George Kettula ja Twist Twist Erkinharju, nyk. Peer Gûnt ). Heinis kokosi myös isoja bändejä puhaltajineen ja kuoroineen keikoilleen mm. Vanhalle yo-talolle, ja heitti lähes 20 vuotta keikkaa duona mm. kitaristi Ari "Woude" Voutilaisen kanssa, (= Woude-yhtyeen edesmennyt säveltäjä/sanoittaja ja keulahahmo. Bändi nousi uuden aallon myötä Hgin Lepakkoluolan kuvioista ) välillä duossa nähtiin mm. myös Risto Schiray ( kitara ) ja Antti Seppo (saksoni ). Soolourallaan Heinis alkoi tiedostaa myös naisen asemaa rockmusiikissa, ja julkaisi " betoniseinän läpi " menevän taistelun tuloksena ensimmäiset omat sävellyksensä - ensimmäisenä rocknaisena Suomessa 1981-1984 ilmestyneillä sinkuilla/ maksisinkuilla. 80-luvun puolivälissä rockissa alkoi muutenkin mahtava "naisten nousu" ( mm. Tavaramarkkinat, Liikkuvat Lapset / Tuula Amberla, Gasoline Girls & Petrol Boys). Naisten "tuleminen" kukoisti ja jatkui 90-luvulle saakka (mm. Jonna Tervomaa). Ensimmäinen Heinäsirkan ensimmäinen sooloalbumi (myös Heinäsirkan tuottama) julkaistiin vuonna 1985 ( Gold Disc ), levy sisälsi pääosin Heiniksen omia biisejä.

1983 Heinis kiinnostui myös rocknaisten yhteistyöstä, ja kehitteli Matti Koivun kanssa Hgin Vanhalle yo - talolle poikkitaiteellisen konseptin "Nice Night", jossa 5 rockmimmiä (mm. Elisa Korjus, Tiitta Spout, Pia Noponen) esitti bändin säestämänä rockin evergreenejä, Jazz Point- tanssiryhmä tanssi, ja kirjailijat ( mm. Annika Idström, Anja Kauranen ) lukivat runojaan. Tapahtuma uusittiin yleisön pyynnöstä, ja nähtiin myös Turun Kårenilla.

Heinis jatkoi sydäntään lähellä olevia naisten yhteistyöprojekteja; Suomen Naiset Allstars ( Kaivarin suurkonsertti 1984 ), Pikku Naisia ( Laulufestivaaliklubi rav. Kaisaniemi & Tavastia 1985 - 86 ), Rockin korkeat korot (2000 - 2005 Tavastia- keikat, Savoy- teatteri- keikka, 3-.osainen tv-sarja Nelonen, Rockin korkeat korot - suomalaisen naisrockin historia - tietokirja (WSOY), Rockin korkeat korot - kokoelma-cd ) Ja viimein vuonna 2006 konsertti Paasitornin juhlasalissa nimeltään " 100 vuotta naisten äänioikeutta" ! Heinäsirkka oli näissä tapahtumissa myös järjestäjä - organisaattorina.

1986- 1988 soolojuttujen lisäksi Heinis vieraili Leningrad Cowboyseissa, teki päällekkäin omaa sooloalbumiaan " Rakkautta pakoon ", joka julkaistiin 1987, sekä Cowboys- levyä "Rocky VI - pölkyllä päähän ", sekä heitti sekä soolo - että bändikeikkaa. Lisäksi samaan aikaan Heinis oli kiinnitetty Sina Kujansuun ohjaamaan tv-näytelmään " Äideistä parhain", jossa hänellä oli naispäärooli ( Mtv3 ). 1988 Heinis edusti kaksi viikkoa Suomea "Punaisen neilikan festivaaleilla" Sotsissa. Hän esiintyi mm. 50- miehisen sinfonia-orkesterin solistina 200 miljoonalle television kautta, häntä haastateltiin mm. Moskovan tv-uutisiin jne. Festivaalin päätteeksi hänet palkittiin kunniakirjalla. Heinis esiintyi 1989 Keijo Räikkösen varta vasten hänelle kirjoittaman " Cocktail - kutsut " musikaalin pääroolissa Tampereen Teatterissa, mukana oli moni tanssitaiteen suuruuksia, mm. Karl Hedman, Jari Fyhr ym. ( Tampereen teatterikesä ). Muurit murtui Berliinissä 1990, ja hommaa hehkutettiin myös Suomessa Muurit murtuu- kiertueella läpi Härmän, sekä kiertuesinkulla. Heinis kokosi kovan koplan, jossa soitti mm. Jim Pembroke, Jan Noponen, Make Lievonen, Markku Kanerva, Heikki Keskinen, Antero Priha jne. Keikat hoidettin kunnialla, ja Heinis ylistää rundin yhtenä parhaana elämyksenä mm. Kemijärven keikkaa.

Hellekesänä 1994 Pitäjänmäen Topsonic studiossa Heinis bändeineen ahersi levyprojektin parissa, ja Heinis julkaisi omista biiseistään porilaisen Mike Standin tuottamana cd-sinkun, " Rautaa & Magneettia / Faaraoiden salaisuus". Suuressa roolissa oli myös pianisti Max Tabell. Seuraavana vuonna perään ilmestyi pitkäsoitto " Rautaa & magneettia " 1995, jonka kannen ja pr-materiaalin kuvasi valokuvaaja Iris Bask. "Faaraoiden salaisuus" - biisi herätti huomiota, se nousi radion soittolistoille, ja ostettiin levyautomaattehin ...biisi sai suitsutusta ammattipiireissä asti, ja albumikin mukavat arvostelut. Haastatteluja ja erilaista vipinää riitti levyn tiimoilta parisen vuotta.

Seuraavaksi Heinis nähtiin näyttelijätär Tuula Nymanin kera iloittelevassa ja menestyksekkäässä musiikkikabareessa "Herran Tähden", jota esitettiin rav. Kolmessa Kruunussa 1997. Tuula Nyman näytteli ansiokkaasti, ja lauloi pari duettoa Heiniksen kanssa. Heinäsirkka bändeineen esitti kuitenkin pääosin kabareen musiikkinumerot. Pian teatterisession jälkeen Heinis kirjoitti jo uusia biisejä tulevalle albumilleen, ja suunnitteli monille naisprojekteilleen jatkoa.

1998 oli Heinikselle lähes hektisen kiireinen vuosi; Heinis ja toimittajakaverinsa Arja Aho aloittivat suomalaisista naisrokkareista kertovan 3-osaisen Sökö Kaukorannan ohjaaman Rockin korkeat korot tv- dokumenttisarjan käsikirjoitustyöt, ja pian käsikirjoituksen valmistuttua alkoivat myös tv - sarjan kuvaukset. Lisäksi viikottaiset suorat radiolähetykset ottivat oman aikansa.

1999 Heinis ehti kuitenkin duetoida Mikko Perkoilan kanssa TUL:n juhlavuoden kunnniaksi cd-sinkulla "Stadion kymppi", ja tehdä kiertueen ko. kuvion tiimoilta... joka päättyi sitten keväällä komeasti TUL:n juhlaan Helsingin Olympia stadionin lavalle. Tv-dokumentin kuvausten lomassa Heinis piipahteli myös ahkerasti kuuluisassa ex-leffateatteristudiossa Soundtrackissä tekemässä soololevyään , ja sai biiseistään valmiiksi sinkun "Pantterin kyyneleet". Vuoden sisällä valmistui myös albumi "Valon Lapsi ".

Tv-kuvauksia vasten pykättiin pystyyn myös legendaarinen naiskonsertti Tavastia - klubille, jotta saataisiin dokumenttiin aitoa tv-livekuvaa. Tavastia-klubi oli ääriään myöten täynnä, kun stagella esiintyi, keväällä 2000 mittava joukko rocknaisia Muskasta Maaritiin, Liisa Akimofista Maritta Kuulaan, Aija Puurtisesta Maija Vilkkumaahan, Kikka Laitisesta Tuula Amberlaan, tai Elisa Korjuksesta Maria Hänniseen - eli kaikki Suomen merkittävimmät rockin saralla kunnostautuneet naiset nousivat ensimmäistä kertaa yhdessä Tavastian lavalle. Heinäsirkka julkaisi myös omista biiseistään sooloalbumin "Valon Lapsi " Tavastian keikan yhteydessä. Kaikkiaan vuosina 2000-2005 järjestetiin viisi Rockin korkeat korot - konserttia, ja 3-osainen tv-dokumentti Rockin korkeat korot nähtiin Nelosella 2001.Konseptin tiimoilta julkaistiin myös Heiniksen Mtv:n studiossa tuottama cd-albumi (Edel 2004), sekä ja tietokirja Rockin korkeat korot - suomalaisen naisrockin historia (2004, WSOY)

Pian megaluokan naisprojektin jälkeen Heinis kiinnitetiin tuottaja Sampo Laurikaisen toimesta Helsingin kulttuuriasiainkeskuksen Stadin juhlaorkesteriin solistiksi kesiksi 2004-2005. Bändissä oli ansioituneita muusikoita mm. Jim Pembrokesta, Pekka Tegelmanista ( kapellimestari 2004 ) , Janne Brunbergista Reiska Laineeseen, Mikko Vuorelaan, Antero Prihaan, Rekku Reckhardtiin ( kapellimestari 2005 ) ym. Solisteina Heiniksen lisäksi olivat mm. Saara Soisalo, Marjo Leinonen ja Jim Pembroke...ja Helsingin seudun pippaloita kierrettiin urakalla ristiin ja rastiin..sekä piipahdettiin myös Joensuun Taiteiden yössä, nimeltään"Joen yö"...

Kesällä 2005 Heinäsirkka kutsuttiin myös Tv-ykkösen studioon kommentoimaan Bob Geldofin masinoimaa mailmanmanlaajuista hyväntekeväisyyslivelähetystä LIVE8, ja Heinis innostui aiheesta niin, että päätti tehdä Suomeenkin ensimmäistä kertaa LIVE AID-konsertin. Hyväntekeväisyys ei ollut Heinikselle uusi juttu, hänet on pongattu esiintymässä tiuhaan monenlaisilla hyväntekeväisyyskeikoilla jo uransa alusta alkaen. Hän lauloi myös jo 80-luvulla Maksamme velkaa - levyllä ( säv & san. Juice Leskinen) monen muun artistin ohella. Heinis kirjoitti rohkeasti Bob Geldofille, ja sai terveiset ja myös onnen toivotukset Suomen omalle LIVE AID- konsertille.

Helsingin Kulttuuritalolla koettiin sitten vielä saman vuoden marraskuussa ( 2005 ) Heiniksen ja Leena Brunbergin järjestämä huikea konsertti "Suomen LIVE AID - Köyhät ylös" , jossa oli noin 100 esiintyjää; kaukaisin bändi oli Etelä-Afrikasta saakka ( tuotto Afrikan aids-orvoille ja Suomen Pelastusarmeijalle). Heinis ja co. ( mm. Ritva Penttonen) järjestivät seuraavana vuonna SUOMEN LIVE AID - konsertin myös Hgin Kulttuuriareena Gloriaan ( 2006) . Heinis oli järjestämässä Gloriaan myös konsertteja presidentti Tarja Halosen vaalikampanjan yhteydessä 2006.

Oma lukunsa on Heiniksen yhdessä Victor Miiroksen kanssa järjestämät " Ilman ystävää et jää "- konsertit Sydänlapset - ja aikuiset ry:n hyväksi ( Savoy-teatteri ) vuonna 2007, ja uudelleen tänä vuonna juuri restauroituun Savoyhin 31.5.2009. Kevään/kesän suurkonsertissa nähdään rockia, rappia, oopperaa ja jazzia. Mukana ovat mm Dave Lindholm uuden Messengers-bändinsä kanssa, Clifters, Fintelligens, Timo Rautiainen, Mariska, Milana, Margareta Haverinen, Claes Anderssonin jazzcombo jne.

Vuonna 2006 Heinis alkoi taas haaveilla uuden levyn tekemisestä, varsinkin kun 50v- synttärit olivat melkein nurkan takana. Hän oli heittänyt juuri muutamia keikkoja järvenpääläisen basisti/ kitaristi/ äänittäjä Pete Nurmen kanssa, kun hän päätti pyytää mukaan Peten lisäksi mm. kitaristi Luumu Kaikkosta, rumpali Bruno Korpelaa ym, kaikki myös tuttuja Control Top-bändistä, jonka solistina Heinis oli vieraillut jonkin kerran. Control Topin varsinainen sokeri on Tiina Pelkosen johtama naiskuoro, josta löytyy myös messevää solistipotentiaalia... Heinis keskusteli Tiina Pelkosen kanssa, jospa kuorolta irtoaisi levylle stemmat!? Ensin väsättiin pikkuruisessa Hgin studiossa neljän biisin demo, ja siitä siirryttiin jonkin ajan päästä järvenpääläiseen studioon, jossa nappuloita pyöritti tuottajan ominaisuudessa, myös Järvenpään Blues- ja jazzdiggareissa vaikuttanut Pete Nurmi.

Monen vivahderikkaan vaiheen jälkeen rock -soul ja gospel klassikoita sisältävä pitkäsoitto "Heinis goes classics" ( Roima/ Edel ) valmistui syksyllä kahden vuoden puurtamisen jäkeen, ja julkaistiin Heiniksen 50v. synttäreiden kunniaksi 2008. Marraskuisen levynjulkkaritilaisuuden pyörteissä, rav. Janoisessa Lohessa paljastettin myös Heinäsirkan muotokuva, Virve Junnon upea öljyvärityö.

Helmikuussa 2008 teattereihin tuli Mari Rantasilan ohjaama menestysleffa Risto Räppääjä, joka houkutti teattereihin todella huikeat katsojamäärät. Heinis esitti tässä lasten- ja vähän aikuistenkin leffassa goottinoitaa yhdessä Pirkko Mannolan, Irina Milanin ja Marjatta Leppäsen kanssa. Hän oli myös mukana Iiro Rantalan ja Markku Kanervan tuottamalla Risto Räppääjä- albumilla (Emi, 2008) . Iiro Rantala ja Markku Kanerva saivat Risto Räppäjän elokuvamusiikista Jussin. Tänä vuonna ( 2009 ) Heinis on tehnyt mm. konserttia Savoy- teatteriin (31.5.2009 ), sekä kirjoittanut uusia suomenkielisia biisejä, lisäksi hän on hahmotellut uutta kirjaansa. Heinis suunnittelee uutta konserttia, joka toteutuu vuoden sisällä...

Kirjallisia ulottuvuuksiaan Heinis harjoitti ensin pääosin sommittelemalla laulutekstejä, runoja ja kolumneja eri lehtiin. 1986- 1988 hän sai pestin freelanceriksi Iltalehteen, jossa hän kirjoitti parin vuoden ajan lähes päivittäin musiikki - ja kulttuurijuttuja. 1988 Heinistä pyydettiin Yleisradioon tuuramaan matkoilla olevaa toimittajaa ohjelmaan " Kummitäti tarjoaa kovaa teetä". Heiniksen musiikkivalinnoista, ja juontotyylistä pidettiin sen verran,että toimituspäällikkö Pentti Kemppainen tarjosi sopimusta omaan radio-ohjelmaan. Heinis keksi pari tuntisen aamuohjelman nimeksi "Kissanainen sähisee ja kehrää", siinä hän soitti mm. 60-70-luvun rockia ja poppia, ja ruoti politiikkaa ja ajankohtaisia tapahtumia. "Kissanainen sähisee ja kehrää"- radio-ohjelma jatkui Yleisradion kakkosverkossa runsaan vuoden (1989 - 90), kunnes Ylessä alkoi kanavauudistus, jonka myötä syntyi mm. Radio Suomi ja RadioMafia.

Vuosina 1990- 1993 Heinis suunnitteli ja käsikirjoitti TV1:den Nuortentoimituksen 16-osaista tv-sarjaa "ZOO", hän myös esiintyi ohjelmassa juontajana yhdessä Mella Pulkkisen kanssa, muut esiintyjät olivat mm. Markku Arokanto ja Timo Toikka. Heinis toimitti yhdessä Calle Lindholmin kanssa TV1:selle musiikillisen mammutti-lähetyksen (4 tuntia) " Kadonneen tulppaanin metsästys" (ohjaaja Kimmo Sininen, TV1 1992) Heinis teki myös ensimmäisen Yöradionsa Radio Suomeen 1992. Yöradion tekoa, sekä mm. ohjelmia Tähtien kertomaa, Tunnelmassa, Sininen kuu, Verkko soi, Valoa ikkunassa, ja Puhelinlangat laulaa ( myös tuottajana) suunnitteli ja juonsi Yleisradiossa vuoteen 2003, jolloin hän jäi ns." vapaaksi taitelijaksi ".

---------------------------------------------------------------------------------------------

Heinäsirkka on tehnyt alkaen vuodesta 1976 :
Kiertueita, yksittäisiä keikkoja & konsertteja, biisejä levyilleen, teatteri-esityksiä, hyväntekeväisyyskeikkoja, kirjoittanut kolumneja, juontokeikkoja, leffarooleja, ollut tv- ja radiotoimittajana, monen englanninkielisen laulutekstin kääntäjänä, tapahtumajärjestäjänä, tuottajana, multimedian tuntiopettajana, puheenjohtajana, sekä taustahahmona.